Hae
Anna Liljeroos

Heräsin miettimään, kuinka pitkään olen taas kotona?

Kriisi elämästä putkahti yllättäen esiin

Meidän Helmin kuoleman jälkeen meni vain kolme päivää kun sain erittäin surullisia uutisia ystäväni Even (Queen of Eve) poismenosta. Eveliina oli pitkäaikainen blogikollegani joten suru on kova olen ollut asiasta hyvin järkyttynyt. Laitoimme sähköpostia vain muutamaa päivää aikaisemmin ja olemme tunteneet somen kautta parikymmentä vuotta. Olemme kulkeneet samoja polkuja Pakkotoiston keskustelufoorumilta ja Punttimimmeistä, FitFashionille, sieltä A-lehdille ja lopulta Vaikuttajamedialle, joten on vaikea uskoa, että hän on poissa. Otan osaa kaikkien muidenkin Even tunteneiden suruun. Halun lähettää halauksia jokaiselle hänen blogilukijalleen ja seuraajalle, jotka jäävät kaipaamaan häntä.

Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.

Even yllättävän poismenon vuoksi omat ajatukset ovat olleet paljon siinä, että miten elämä voikin loppua yhtäkkiä. Ennen viime viikkoa en ollut edes ajatellut kuolemaa kun kaukaisesti, sillä se ei ole koskettanut meitä läheltä pitkään aikaan. Kirjoitin instagramiin alkuviikosta seuraavan tekstin:

Sitäpä tässä mietin, että lehdet kellastuu ja pakkasaamut lisääntyy 🍁🍂 Haalarit on hankkimatta sekä topat, pipot ja takit. Se jokavuotinen rahareikä kun lapset kasvaa 💸 Sitäkin mietin, että elämä on todellakin tässä. Se voi olla pois täysin yhtäkkiä, mitään varoittamatta. Elämä on kiireisissä syysaamuissa, sekasortoisissa pyykkiläjissä, kroonisessa rahapulassa. Se on koulun jälkeisissä läksyissä ja iltasaunan mietteissä, siinä samalla missä se on pienen vauvan tuoksussa ja lasten spontaanissa ilossa. Se on aviomiehessä joka seisoo vierellä elämän myrskyissä, tasapaksussa arjessa ja yhteisissä ilon hetkissä. Se on rakkaiden kainalossa, tässä juuri tänään. Iloitaan siitä ja rakastetaan. Juuri tänään ❤

View this post on Instagram

Sitäpä tässä mietin, että lehdet kellastuu ja pakkasaamut lisääntyy 🍁🍂 Haalarit on hankkimatta sekä topat, pipot ja takit. Se jokavuotinen rahareikä kun lapset kasvaa 💸 Sitäkin mietin, että elämä on todellakin tässä. Se voi olla pois täysin yhtäkkiä, mitään varoittamatta. Elämä on kiireisissä syysaamuissa, sekasortoisissa pyykkiläjissä, kroonisessa rahapulassa. Se on koulun jälkeisissä läksyissä ja iltasaunan mietteissä, siinä samalla missä se on pienen vauvan tuoksussa ja lasten spontaanissa ilossa. Se on aviomiehessä joka seisoo vierellä elämän myrskyissä, tasapaksussa arjessa ja yhteisissä ilon hetkissä. Se on rakkaiden kainalossa, tässä juuri tänään. Iloitaan siitä ja rakastetaan. Juuri tänään ❤ #päivänajatus #rakkaus #elämä #ruuhkavuodet

A post shared by ANNA | ÄITIYS URA MATKUSTUS (@annaliljeroos) on

Mitä haluan saavuttaa ja missä haluan olla, että ei jäisi mitään kaduttavaa?

Ennen viime viikkoa olin ajattellut, että kaipaan enemmän töitä. Olin ajatellut, että voisin mennä täysipäiväisesti töihin vaikka samantien jos hyvä tilaisuus tulee eteen. Olin ajatellut, että pitää takoa kun rauta on kuumaa heti valmistumisen jälkeen ja mennä pöhinällä eteenpäin. Sitten heräsin siihen, että jos tämä olisi viimeinen päiväni niin olisinko mielummin enemmän kotona ja läsnä vielä pienille lapsilleni vai olisinko luomassa uraa? Nauttisinko nyt siitä, että saan kasvattaa lapsia ja tehdä kotoa käsin pienempää määrää töitä ja tienata vähemmän vai olla enemmän poissa ja kantaa paksumpaa palkkapussia? Suuria kysymyksiä, joihin etsin vastauksia mylläävästä mielestäni. Juuri nyt en osaa vastata kysymykseen kuinka kauan olen siis kotona. Vähän väliä meinaan purskahtaa itkuun, että en ole valmis lähtemään ja miksi Even elämä loppui niin varhain.

Elätkö sinä niin, että jos tämä päivä olisi viimeisesi niin sinulla ei jäisi mitään kaduttavaa? Vai muuttaisitko suuntaa ja tekisit jotain toisin?

Vauva on 7 viikkoa ja maailman ihanin

Gradua, töitä, lasten menoja ja vauva-arkea

Arki on mennyt ihan hirmuista vauhtia kun lähestytään kevään viimeisiä koulupäiviä. Meillä on kalenteri ollut täynnä lasten menoja -neuvoloita, palavereja koulussa ja päiväkodissa ym. lapsiperheen asioita. Nämäkin kun kertaantuvat lapsimäärän kasvaessa. En kuitenkaan valita, vaan olen ihan tyytyväinen. Kaikki on sujunut aika mukavasti ja ollaan onnistuttu pitämään paletti kasassa ihan mukavasti. Töihinkin palasin jo kun vauva oli kaksiviikkoinen. Työni Keskolla on ihanan joustavaa ja voin tehdä sitä pääasiassa etänä kuukausipalaverin lomassa. Tempaisin myös graduni viimeisen seminaariesityksen tuossa kuun alussa ja pääsin siellä esittelemään työni ja sen tulokset. Se oli meidän kevään viimeinen seminaarikerta ja minulla oli viimeinen seminaariesitys. Onneksi väänsin sen, ettei se jäänyt syksyyn roikkumaan! Yritän palauttaa gradun nyt kesän aikana.

Tyytyväinen vauva ja vihdoinkin onnistunut imetys

Vauvalle kuuluu todella hyvää ja hän on jo seitsemänviikkoinen hurmuri. Olen todella onnekas kun meillä on niin ihana uusi perheenjäsen, joka tuntuu ihan täydellisesti sopivalta lisäykseltä perheeseen. Meillä menee syömiset jo hyvin ja ollaan päästy alun imetysvaikeuksista täysin rinnalle vauvantahtiseen imetykseen. Se on hirmu helpottavaa, sillä nyt aikaa ei mene erikseen pumppaamisen ja pullorumbaan. Mielessäni tiesin, että imetys vielä onnistuu kun vauva kasvaa vähän ja kun vauvan uneliaisuus helpotti ja imuteho kasvoi, pääsimme siirtymään pullosta pois. Kuukauden täyspumppaamisen jälkeen tuntuu niin paljon helpommalta kun ei tarvitse esimerkiksi öisin nousta sängystä pumpulle ja syöttämään. Nyt imetän yöllä kyljellään ja nukun siinä oikein hyvin itsekin. Aamuisin olo on paljon virkeämpi ja maitoa riittää oikein mainiosti. Neuvolassa olivat ilahtuneita että meidän imetys onnistui lopulta ja maltti on paras vinkkini muillekin joilla on alussa vaikeuksia.

Ristiäissuunnitelmat ja piipahdus mökillä

Ristiäiset on kahden viikon kuluttua vaikka nimi meidän pojalla on jo. Kummeiksi tulevat vanhempi siskoni ja hänen miehensä sekä ihana ystäväni ja naapurini Jarna ja hänen miehensä. Kastetilaisuus on Kulosaaren kirkossa jossa menimme myös naimisiin ja sen jälkeen jatkamme Puotilan kartanoon brunssille johon olen varannut meillä juhlatilan. Ihanaa päästä juhlimaan keskellä kaunista kesää! Kesä oli nimittäin mökilläkin jossa kävin pyörähtämässä vajaa kaksiviikkoa sitten. Mun isä on tehnyt hänen mökillä remppaa ja nyt siellä on aurinkosähköt, uusi telkkari ja vuodesohva. Mökki on todella pieni ja aiemmin sinne on mahtunut yöpymään vain kaksi mutta nyt sinne voisi jäädäkin kun on vuodesohva ja mikä tärkeintä, saa edes puhelimen laturiin ja valot päälle iltaisin. Ehkä tänä kesänä päästään tuonne Itä-Suomen mökille enemmän.

Nyt kahvia ja ruoanlaittoon! Kerrohan oletko löytänyt tänne uuteen blogiini Vaikuttajamedialla ja jätä kommenttia mistä haluaisitte kuulla postauksissa?!