Hae
Anna Liljeroos

Meidän Helmi on poissa

Koiran saattaminen viimeiselle matkalle on omistajan raskain velvollisuus

Meidän perheen elämä mullistui viime viikon lopulla kun vähän väsyneen olonen, pian 13-vuotias laikakoiramme Helmi alkoi vuotaa verta. Narttukoiralle tämä ei tietystikään ollut ihme mutta hänen ikäiselleen se oli jo hälytyskellomme alkoivat soida. Ei meillä ollut nähty juoksuaikaa enää vuosiin. Kesällä muutaman tahran tiputtelun olimme laittaneet hormonitoiminnan loppumisen piikkiin. Tällä kertaa oli selvää, että kyse on jostain muusta.

Meidän ensimmäiset vauvat oli koirat

Helmi syntyi joulukuussa 2006 ja tuli meille vuoden 2007 alussa, noin kahdeksan kuukautta Anttonin jälkeen. Meidän ensimmäinen koiramme Antton oli hurmannut meidät mutta koimme että hän oli aina niin surusilmäinen jäädessään yksin, että ajattelimme että hän kaipasi koirakaveria. Toinen koira oli tervetullut ja pian meillä olikin vajaan vuoden ikäerolla kaksi ihanaa pystykorvaa. Sekarotuinen Antton sai ”pikkusiskon”, valkoisen ja kauniin neidon, itäsiperianlaika Helmin. Helmi kasvoi nopeasti Anttonin ohi ja otti emännän paikan talossa. Koirat täydensivät meidän nuoren parin onnea ja vuonna 2008 saimme varsinaista perheenlisäystä ja esikoisemme. Meillä oli ihana kasvava perhe, jota koirat ovat olleet osa alusta alkaen.

Yhden matka päättyi vaikka emme olleet valmiita

Lopulta kaikki tapahtui hyvin nopeasti sillä lääkärikäynnillä meille selvisi Helmin munasarjasyöpä ja toivoton tilanne. Mitään ei ollut tehtävissä ja olisi inhimillisintä päästää hänet kärsimyksistä eikä pitää meidän luona vain meidän vuoksi. Helmi pääsi kotiin vielä viimeiseksi yöksi ja kaikki halimme häntä ja annoimme hänelle hoivaa ja rapsutuksia. Otimme muutamia valokuvia ja sitten oli aika. Menimme mieheni kanssa yhdessä Viikin eläinsairaalaan ja lapset jäivät mummolaan. Tulimme takaisin tyhjin käsin, pelkkä hihna mukanamme. Olimme käyneet läpi elämämme raastavimman tapahtuman kun sanoimme Helmille hyvästit. Hän lähti rauhallisesti äidin ja isin syliin nojaten ja silitimme häntä viimeiseen asti. Itku on virrannut sen jälkeen ja olo on epätodellinen. Ei ole ihme kun sanotaan, että koiran saattaminen viimeiselle matkalle sitä tarvittaessa on koiranomistajan raskain ja suurin velvollisuus. Koko perheemme suree suuresti rakkaan perheenjäsenen poismenoa.

Helmi oli kaunis, lempeä ja perherakas koira

Olimme puhuneet lasten kanssa esimerkiksi saunan lauteilla istuessamme usempaan otteeseen, että meidän koirat ovat jo vanhoja. Olin valmistellut lapsia siihen, että lemmikit eivät elä ikuisesti ja puhunut siitä, että joku päivä koittaa kun he menevät pois. Luulin kuitenkin itsekin, että siihen on vielä aikaa. Sitä paitsi Helmihän oli Anttonia nuorempi eikä hänelle ollut lainkaan niin paljon harmaita hapsia. Vakava sairaus tuli meille täytenä yllätyksenä vaikka muutamia merkkejä näin jälkikäteen ajateltuna olikin ilmassa.  Syöpä on kuitenkin hiljainen ja salakavala sairaus ja valitettavan yleinen. Se vei elämäniloisen koiramme luultavasti kuukausissa. Antton on ihmeissään ja etsii Helmiä mutta auttaa meitä surutyössä kun on yksi turkki johon voi painaa pään suuressa koiraikävässä.

Sellaista tänne. Surullista mutta kuitenkin niin tärkeää, että halusin kertoa. Kuvat ovat vuosien varrelta <3

Testaa pizzaperjantaina juurespizzaa ja ylläty

Superherkullinen juurespizza on trendikäs herkku

Ystäväni Jarna testasi K-Ruoan reseptipankista löydettyä uutta Juurespizza -reseptiä raitajuurikkaista. Vuoden 2019 vihannekseksi valitut juurikkaat eli tutun punajuuren lisäksi kelta-, raita- ja valkojuurikas sekä näiden muunnokset ovat upean ulkonäkönsä lisäksi mielettömän herkullisia. Hän testasi reseptiä ja yllättyi miten mahtavaa pizza oli, joten meilläkin on tehty tätä nyt kahtena viikonloppuna peräkkäin. Pari pizzaa aikuisille vegenä ja sen lisäksi perinteinen ”kinkku-ananaspizza” tai vastaava lapsille on paistunut samalla kerralla kun taikinasta tekee pieniä pyöreitä pizzoja. Lehtikaalisipsejäkin kokeilin taannoin ensimmäistä kertaa. Ne eivät ihan vakuuttaneet mutta tuo Hungry Chef -pizzajauho tuli jäädäkseen. Siitä tulee maailman parasta ja rapeinta pizzapohjaa eikä mitään pullataikinaa.

Pizza biancan päällä on punajuurta, kelta- ja raitajuurta, kotimaista basilikaa sekä tummaa balsamietikkakastiketta. Lasten makuun olevassa pizzassa on Atrian kotimaista kalkkunaleikettä kuutioina sekä kelta- ja raitajuurta ja juustoa. Tämän pizzaperjantain perusteella täytyy todeta, että kyllä kelpasi pizza myös kotimaisista juureksista! Tsekkaa alkuperäinen resepti täältä, mikäli olet sinihomejuuston ystävä.

Ainekset

 

Pizzataikina

Täyte

    • 1 keltajuuri
    • punajuuri
    • raitajuuri
    • Arla Lempi crème fraîchea
    • rkl oliiviöljyä
    • rkl hunajaa
    • ripaus sormisuolaa

Päälle