Hae
Anna Liljeroos

Lapseni ei ollut vahinko

Saako lapsiluvusta kysyä suoraan?

Nyt tuoreen raskauden myötä olen saanut useammaltakin taholta kyselyjä raskauden taustoista ja mm. siitä kuinka paljon haluamme lapsia. Kysymykset ovat usein aivan hyväntahtoisia, joskin välillä tuntuvat hiukan uteliailta ja epämiellyttäviltä. Uskon kuitenkin niin, että jokaisella meillä on ihan perusasetuksena kiinnostus ystäviä tai tuttujamme kohtaan ja toki se on ihan luonnollista, että myös perheasiat kiinnostavat. Olen itse tullut iän myötä asiassa kuitenkin varovaiseksi, sillä ymmärrän että perhekokoon ja perhesuunnitteluun liittyvät asiat ovat henkilökohtaisia eivätkä kaikki halua puhua niistä suoraan. Taustalla voi olla monenlaisia tarinoita, jotka eivät ole sellaisia joista ehkä haluaa puhua juuri kysyjän kanssa.

Itse yllätyin hieman ja nyt jälkikäteen jopa hämmennyin siitä, että minua jäi vaivaamaan yksi minulta kysytty kysymys. Sain yhdeltä tutultani kysymyksen, että oliko raskaus vahinko? Täysin suoraan ja sen kummemmin arastelematta kysymystä. Vastasin toki reippaasti että ei, raskaus oli suunniteltu, mikä on totuus mutta kysymys jäi kummittelemaan mieleeni. Miksi tuttuni ajatteli lähtökohtaisesti, että raskaus voisi olla vahinko? Jotenkin kolmen lapsen äitinä ja kolmekymppisenä, naimisissa olevana ihmisenä se tuntuu niin kaukaa haetulta sillä tähän ikään mennessähän meillä on aikalailla tieto jo siitä mikä ehkäisy toimii itsellä ja mikä ei. Toki vahinkoja sattuu kuten kaverilleni Johannalle sattui iloinen yllätys, josta hän kirjoitti postauksessa Miten meni omasta mielestä? Johannalla kun oli käytössä hedelmällisyystietokone ja puolen vuoden kuluttua hän oli raskaana. Raskaudella voi siis hyvinkin olla sellainen lähtökohta, ettei se ollut suunniteltu. Silti kysymys vahingosta on omasta mielestäni ikävä ja ehkä olen vähän hormonihuuruissa kun huomaan, että pieni osa minusta pahoitti mieleni siitä.

Suora vastaus kysymykseen

Pidempi vastaus aiempaan kysymykseen on se, että olimme puhuneet neljännestä lapsesta jo muutaman vuoden ajan. Olin kuitenkin päättänyt, että suoritan opintoni loppuun ennen raskautta ja se oli ehto minulle itselleni. Palasin opintojen pariin äitiysloman jälkeen syksyllä 2015 ja silloin en ollut valmistunut vielä kandiksi. Edessä oli usemman vuoden kurssit, joista moni pakollisia ja läsnäoloa vaativia laboratorio- ja ryhmätyökursseja. Halusin hoitaa kaikki ne pois ettei opinnot venyisi enää pidemmälle. Kanditutkinnon sain valmiiksi 2017 ja nyt tänä vuonna olen saanut kaikki maisterikurssit valmiiksi sekä tehtyä graduni kokeellisen osuuden. Minulla ei ole enää kevään jälkeen ollut mitään kursseja eikä minun tarvitse enää mennä yliopistolle muuta kuin palauttaa tuo gradu, jonka kirjoittaminen on kesken. Kun loppu alkoi häämöttää niin kävin poistamassa ehkäisyni viime vuodenvaihteessa. Ajattelin, että elän elämääni normaalisti raskaustoiveesta huolimatta, sillä meillä tuo on välillä ottanut aikansa. Sitten yhdeksän kuukauden kuluttua raskaustesti näytti positiivista ja tässä ollaan, hyvin onnellisena siitä että raskaus onnistui ja saamme keväällä kaipaamamme neljännen lapsen. Ehkä sen vuoksi tuo kysymys herättää minussa tunteita kun asia ei voisi olla enemmän toisin.

Ps. Ensimmäisessä kuvassa meidän nelonen ja hänen kaunis profiilinsa viikolla 13.

11 kommenttia

  1. sanna kirjoitti:

    Aivan ihania uutisia sinulla.Älä ajattele muita ja muiden tölväisyjä vai sinä tiedät mitä elämässäsi haluat ja omat voimavarasi.Toivottavasti kaikki menee hyvin ja olkoon onni osaksi.

  2. S.Ilona kirjoitti:

    Mahtavaa lukea taas näitä vauvahommia vaikka itsellä ensimmäinen, jonka raskausaikana seurasin teidän kolmannen odotusta, jää varmaankin viimeiseksi.

    Mutta yksi juttu on aivan käsittämätön ja se on MITEN RASKAUS PUKEE SUA aina noin hyvin?! Sä olet kyllä ilmentymä hehkeästä odottajasta:D

  3. Maria kirjoitti:

    Mun mielestä uskomatonta, et kysytään oliko vahinko. Ihan sama mikä tilanne on niin todella tökeröä ja sivistymätöntä kysyä semmosta. Meillä on haaveessa useampi lapsi ja en kyllä halua kyselyitä oliko vahinkoja. Jos edes saamme lisää. Lapset ei oo itsestään selvyys. Tällä hetkellä meillä on ihana ja rakas 1 v🤩 Ja itselläni on neljä sisarusta ja niin mahtavaa nyt aikuisena varsinkin!! Suurin rikkaus elämässä on omat sisarukset! 🙂

  4. Laura kirjoitti:

    Minunkin mielestäni aivan uskomatonta, että joku kehtaa kysyä oliko raskaus suunniteltu! Itsellenikin esitettiin aivan raskauden alkuvaiheessa kysymys, että ”oliks toi suunniteltu?” Hämmennyin ihan totaalisesti, sillä kysymys tuli hyvältä kaveriltani… me odotetaan esikoista, ikää on päälle 30 vuotta ja yhdessäkin on oltu reilu 10 vuotta. Lisäksi meidän tuleva vauva sai alkunsa IVF-hoidosta miltei neljän vuoden yrittämisen jälkeen. Avasin kyllä tilanteen hyvinkin yksityiskohtaisesti tälle kysyjälle…

    Ihanaa raskausaikaa sinulle 🙂

  5. Susanna kirjoitti:

    Meillä on yksi alle 3v. lapsi ja mua ärsyttää suunnattomasti, kun ihmiset häpeilemättä kyselevät, milloin hankimme toisen. Ensinnäkään, mun mielestä lapsia ei hankita, ne saadaan. Odotimme ensimmäistämme paljon kauemmin, kuin 9kk! Ja toiseksi: koen tämän lapsiasian todella henkilökohtaisena, en koe sen kuuluvan kenellekään, ennen kuin itse päätän puhua.

    Oliko raskaus vahinko -kysymys on törkeä! Ihanaa odotusta sinulle. Seuraan mukanasi noin viikon verran jäljessä 😉

  6. Annie kirjoitti:

    Onnea paljon ja ihanalta näyttää vauvamasu!

    Jotkut ihmiset ovat tosi röyhkeitä, eivätkä ymmärrä samoja hienovaraisia käyttäytymissääntöjä kuin muut esim. siitä mitä on soveliasta toiselta kysyä ja mitä ei. Eiköhän tuollainen kommentti kerro jotain paljon enemmän kysyjästä kuin sinusta.

    Toisaalta minä arvostan aina rehellisyyttä ja kysyä aina saa! Vastatahan ei myöskään ole pakko, mutta sen olen itse huomannut, kun löytää yhteyden omiin tunteisiinsa ja oman sydämensä kanssa, niin silloin on helpompi pysyä itse myötätuntoisena ja löytää sopiva vastaus epäsopiviin kysymyksiin. Eikä ehkä tarvitse tuohtua niin paljon vaan voi antaa anteeksi toiselle tämän tietämättömyyden tai tyhmyyden.

    Näinä päivinä on tärkeää myös jokaisen itse miettiä mitä puhuu ja millä lailla puhuu toisista – olenko itse esimerkkinä hyvästä ja sensitiivisestä käytöksestä? Haluanko omille tunteilleni oikeutusta ja vahvistusta muilta vai yritänkö nähdä myös toisen osapuolen käytöksen taakse ja ymmärtää, miksi joku käyttäytyy (minun mielestäni) huonosti? Kaikkea ei tarvitse tietenkään sietää tai edes ymmärtää ja omat rajat pitää laittaa sille, mikä on sopivaa käytöstä ja mitä muilta suvaitsee, mutta siitä olemme aina vastuussa mitä välitämme lähipiirimme tai sosiaalisessa mediassa omilla sanoillamme, kirjoituksillamme ja teoillamme.

    Kaikkea hyvää Anna ja odotukseen paljon paljon lämpöä <3

  7. Elina kirjoitti:

    Minusta on outoa että vuonna 2018 kysellään onko lapsi vahinko jos niitä jo löytyy ja jos niitä ei ole niin lapsettomuus ei tietenkään saa olla tietoinen valinta vaan selitetään sitä omaa idylliä kuinka lapset tuo elämään sitä jotakin… minun onnestani ei ole yhtään pois se että ystävät/tutut nauttivat perheestään eikä pitäisi olla muiden onnesta pois että me nautimme lapsettomasta elämästä oman perheeni eli mieheni ja koiran kanssa. Lapsiasioista on jotenkin tehty tabu että ei saisi hankkia isoa perhettä, ei saisi kuitenkaan sanoa että on onnellinen ilman niitä ja auta armias jos sanoo että lapsien lukumäärä tai ylipäätään hankkiminen voi monella olla esimerkiksi taloudellinen kysymys. Se mikä sopii toiselle ei vaan välttämättä ole toisen ultimaattinen idylli ja unelma elämässä. Raskaus pukee sinua ja onnea perheen lisäyksestä!:)

  8. Tiina kirjoitti:

    Hei Anna!

    Pakko kyllä sanoa, että minullakin kävi mielessä se, että onko lapsi vahinko. Olet puhunut paljon työkuvioista ja työhaastatteluista ja jotenkin tuli käsitys että oman alan työkuviot ovat seuraava tavoite. Enkä tarkoita vahingolla mitään negatiivista. Kiertukka voi esimerkiksi pettää, eikä se tarkoita ettei lapsi olidi tervetullut. Vahinko-sanalla on negatiivinen kaiku, vaikka ei todellakaan tarvitsisi olla.

    • Anna kirjoitti:

      Olin kyllä todella pettynyt, kun en saanut muutamaa todella paljon toivomaani paikkaa. Jos olisin työllistynyt niin olisin varmaan siinä tapauksessa panostanut uraan täysillä, sillä en olisi halunnut jäädä heti töistä pois. Kun paikkaa ei kuitenkaan innokkaasta hakemisesta huolimatta irronnut niin kun plussa tuli niin sekin tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tässä iässä ja mun raskaushistorialla raskautuminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys niin en halunnut jättää elämää ”hollille” vaan panostin täysin siihen mitä silloin tein eli hain samalla reippaasti niitä oman alani töitä. Nyt haku jää tauolle taas määrittelemättömäksi ajaksi kunnes siirryn takaisin täysipainoiseen työelämään.

    • N kirjoitti:

      Ei raskaana oleminen tai äityislomalla oleminen ole este työnhaulle tai työn vastaanottamiselle. Raskaana oleva aloittaa uuden työn sitten äityisloman jälkeen. Jatka vaan Anna työnhakua samaan malliin! Äitiysloma voi olla hyvä aika saada maisterin tutkinto valmiiksi ja sitten äityisloman jälkeen hyvä aloittaa työt uudessa paikassa.

      Pois sellainen ajattelu, että lapsensaanti olisi esteenä yhtään mihinkään. Hakevat, saavat ja vaihtavat miehetkin työpaikkojaan vaikka olisivat saamassakin lapsen.

  9. Ellu kirjoitti:

    Minulta kysyi esimies ihan pokkana oliko vahinko….vastasin vain, että kai 37v jo tietää, miten raskaus alkaa😂 kaikkea sitä kuulee kun ” vanhana” vielä lisääntyy, tsemppiä 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *