Hae
Anna Liljeroos

Mökille karkuun kaupungista

Kesällä on pakko päästä mökille ja uimaan

En ole päässyt mökkeilemään vielä tänä kesänä niin paljon kuin haluaisin ja nyt olenkin paikkaamassa tuota hampaankoloa meidän mökillä yhdessä vanhempieni kanssa. Mökille on aina kiva tulla kun siellä on muutakin perhettä ja voidaan yhdessä viettää aikaa. Minä näen vanhempiani ja samalla sisaruksiani ja lapset näkevät serkkujaan. Meillä mökille voi tulla suvusta kuka tahansa ja sopu sijaa antaa.

Kuluvan viikon juhlaa

Tällä viikolla mökillä juhlittiin siskontyttöäni makealla mansikkakakulla, johon lapset olivat itse poimineet metsämansikat ja mustikat. Tänään tehtiin sama homma uusiksi ja syötiin mustikka-mansikkapiirakkaa, metsämansikoilla tietysti. Se on kesän vakiojälkkäri mökillä, sillä poimiminen on kivaa ja nuo molemmat maistuvat taivaalliselle. Mustikat alkavat olla täällä jo kunnolla kypsiä ja poimittavaa riittäisi ämpäritolkulla.

Huolet hukkuu luonnonvesissä

Musta tuntuu, että sellainen kummallinen  ja paha tunne seuraa nyt meidän perhettä. Kun ajettiin tänne, oltiin ihan vähällä joutua kolariin ja se pyörii mielessä (koko juttu mun instassa). En ymmärrä miksi meille tapahtuu nyt kaikenlaista ikävää ja se on ahdistava tunne. Olen kokoajan varuillani ja silti tuntuu, että tätä ei voi juosta karkuun. Toivottavasti nyt ei oikeasti mitään kummempaa ole tapahtumassa ja onneksi meillä oli tänään suojelusenkelit mukana.

Nyt ollaan turvassa ja suuntaankin peiton alle. Aika ihanaa, että näin kolmekymppisenäkin huonona päivänä lohduttaa, että olen nyt äidin ja isän kanssa täällä mökillä <3

Huonoa onnea etsimässä? Täältä löytyy

Viime aikoina on sattunut jo tapahtunut

Tuo lapsen tapaturma aloitti omituisten ikävien asioiden ketjun, joita tuntuu nyt riittävän. Käsien murtuminen oli tosi ikävä juttu ja ei aikaakaan kun meillä sattui uudelleen. Perheen pienin jäi ampiaispesän piirittämäksi kotiparvekkeella ja meillä kävi ambulanssi tarkistamassa huonovointisen potilaan kunnon. Selvittiin säikähdyksellä ja muutamalla hyvin kivuliaalla ampiaisenpistolla mutta hengissä ollaan onneksi. Loppuviimein parvekkeelta löytyi kaksi ihan jättimäistä ampiaisenpesää.

Paistaa se päivä risukasaankin?

Oon purkanut mun turhautumista Instastoriesin puolella jo moneen otteeseen ja miettinyt, että ilmeisesti nyt ei kannattaisi tehdää mitään riskialtista. Toisaalta sanonnan mukaan onnen pitäisi jossain vaiheessa kääntyä ja mietin, että mitähän päivänpaistetta tänne on luvassa tulevaisuudessa? Olisiko se uusi työ, lottovoitto tai jotain muuta mukavaa? Olkoon mitä vain, on kaikki iloiset uutiset ja onni tervetulleita tähän suuntaan.